Järvisyyhyn aiheuttaja on imumato, joka on vesilintujen loinen. Täysikasvuinen imumato elää linnun verisuonistossa. Loisen munat joutuvat veteen linnun ulosteen mukana. Munasta kuoriutuu toukka, joka uiskentelee vedessä, kunnes löytää väli-isännäkseen sopivan kotilon. Se tunkeutuu kotiloon, kasvaa ja lisääntyy nopeasti. Kotilosta imumadon alle puolen millimetrin pituiset toukat vapautuvat taas veteen.
Erityisesti lämpiminä ja aurinkoisina kesäpäivinä toukkia poistuu kotiloista tuhansittain ja ne esiintyvät vedessä suurina parvina. Etsiessään uutta isäntää ne voivat tunkeutua linnun sijasta vedessä uivan tai kahlaavan ihmisen tai esimerkiksi koiran ihoon. Ihminen tai koira eivät kuulu imumadon luonnollisiin isäntiin. Tunkeutuminen ihmisen ihoon on toukalta erehdys eikä se pysty elämään siinä. Se kuolee muutaman päivän sisällä ja poistuu ihon eritteiden mukana.
Pyhäjärvi tarjoaa suotuisat olosuhteet imumadon leviämiselle ja kehittymiselle. Pyhäjärven matalat rannat ja kasvillisuusvyöhykkeet tarjoavat hyviä elinympäristöjä kotiloille. Imumadon tartuttamat kotiloyhteisöt sijoittuvat pääasiassa vesistöjen matalille kasvillisuusalueille. Vesilinnutkin hakevat suoja- ja ruokailupaikkoja kasvillisuuden joukosta. Kotiloita ei Pyhäjärvellä ole kovin tiheässä, mutta koska järven matala rantavyöhyke on laaja, kotiloiden kokonaismäärä on suuri. Siihen ei kuitenkaan löydy vastausta, miksi syyhyä ei ole muissa alueen järvissä. Lounais-Suomessa järvisyyhyä on todettu Pyhäjärven lisäksi vain kahdessa järvessä.
Järvisyyhy ilmenee ihon kutiamisena ja iholle nousevina näppylöinä. Kun toukka on tunkeutunut ihoon, seuraavan tunnin ajan iholla voi tuntua kutinaa tai pistelyä. Toisilla oireet voivat jäädä tähän tai niitä ei välttämättä ole ollenkaan. Herkistyneille henkilöille syntyy varsinainen järvisyyhy. Sille on ominaista, että muutamien tuntien kuluttua tartunnan saamisesta alkaa kiusallinen kutina ja ihoon nousee näppylöitä. Kutina loppuu vasta näppylöiden hävittyä muutaman vuorokauden päästä. Vaikeimmissa tapauksissa voi kehittyä kuumetta, päänsärkyä tai muita oireita. Oireet ovat kiusallisia, mutta onneksi järvisyyhy on kuitenkin vaaraton.Yleensä se paranee itsestään ilman hoitotoimenpiteitä.
Maailmanlaajuisesti järvisyyhy on yleinen ongelma. Se tunnetaan monissa Euroopan maissa ja ennen kaikkea USA:ssa ja Kanadassa. Järvisyyhyä aiheuttavia loislajeja tunnetaan maailmalla ainakin 20. Yleisesti hyväksi todettua loisen torjuntamenetelmää ei kuitenkaan ole. Järvisyyhyä voidaan pyrkiä poistamaan joltain alueelta lähinnä vähentämällä kotiloita tai estämällä lintujen viihtymistä alueella muuttamalla niiden elinympäristöä epäsuotuisaksi. Rantakasvillisuuden poistaminen on joissakin kohteissa todettu hyväksi keinoksi. Kasvillisuuden niittäminenkään ei kuitenkaan välttämättä auta, sillä toukat voivat virtausten mukana kulkeutua alueelle muualta. Toisaalta kotiloita tuskin saa täydellisesti hävitettyä pieneltäkään alueelta ja kun yksi kotilo voi vuorokauden kuluessa tuottaa yli 20000 imumadon toukkaa, muutamankin kotilon olemassaolo riittää levittämään järvisyyhyä.
Järvisyyhyä voi pyrkiä välttämään mm. siten, että karttaa matalia, ruohikkoisia rantavesiä, joissa on runsaasti kotiloita ja joissa imumadon toukat yleensä parveilevat. Uimaan kannattaa lähteä vasta suhteellisen syvään veteen laiturin päästä. Kesyn sorsaperheen ruokkiminen uimarannan tuntumassa voi lisätä järvisyyhyriskiä.
Uimisen jälkeen suositellaan suihkua jollain muulla kuin järvivedellä ja voimakasta kuivaamista karkealla pyyhkeellä, jotta toukat eivät pääsisi tunkeutumaan ihoon. Useat ovat kertoneet välttävänsä järvisyyhyn valelemalla ihonsa tietyillä eteerisillä tai muilla öljyillä ennen uintia. Tervasaippualla valelukin on tuonut helpotuksen joillekin. Jos järvisyyhyn kuitenkin saa, kutinaa voi lieventää apteekista saatavilla kortisonivoiteilla. Jos oireet tuntuvat sietämättömiltä, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.