Vuonna 2022 fysikaalis-kemialliset ja biologiset muuttujat vahvistivat silmämääräiset havainnot pääasiassa hyvällä tasolla läpi vuoden olleesta vedenlaadusta, mutta toivat esiin myös ilmastonmuutokseen kytkeytyviä muutoksia. Pohjana järven sisäisten prosessien ja vedenlaatumuuttujien tulkintaan, järven ulkoinen kuormitus pysyi verraten maltillisella tasolla vuonna 2022, vaikka kasvoikin hieman vuoden 2021 tasosta. 

Vuoden 2022 (huhti–lokakuu) kokonaisfosforipitoisuuden keskiarvo Pyhäjärvessä oli 17 μg/l (Kuva 5). Havaittu pitoisuuskeskiarvo on 2000-luvun kolmanneksi pienin. Typpipitoisuuden keskiarvo 420 μg/l lukeutuu niin ikään lähivuosien pienimpiin (Kuva 6). Alkukesän lämpöaallosta johtuen Pyhäjärvellä havaittiin alkukesällä 2022 vahvaa lämpötilakerrostuneisuutta, mikä johti kesä-heinäkuussa alusveden happivajaukseen (Kuva 10). Hapettomissa olosuhteissa liukoisen fosforin vapautuminen sedimenteistä kiihtyy, ja vesimassan lämpötilaerojen tasoittuessa loppukesällä liuennut fosfori sekoittui järven päällysveteen. Järviveden levärunsautta indikoivan klorofylli-a:n pitoisuudet olivat läpi avovesikauden hyvällä tasolla. Vuoden 2022 keskiarvopitoisuus 7,4 μg/l oli pienin sitten vuoden 2014. Pyhäjärven näkösyvyys vuonna 2022 oli keskimäärin 2,2 metriä. Kirkkaimmillaan vesi oli juhannuksen jälkeen sekä aivan avovesikauden päätteeksi marraskuussa, jolloin järven kymmenen havaintopisteen keskiarvo oli yli 4,5 m.

Keskimääräistä pienempi ulkoinen kuormitus ja järviveden maltilliset ravinnepitoisuudet heijastuivat positiivisesti leväyhteisöön varsinkin alkukesällä. Kasviplanktonin kokonaisbiomassa pysyi kohtalaisen matalalla tasolla aina heinäkuun loppupuolelle asti. Osa syynä tähän lienee kulta- ja nielulevien kohtalaisen runsas kevätkukinta, mikä kulutti järvestä heti avovesikauden alussa runsaasti ravinteita.

Loppukesällä sisäisen kuorituksen kautta vapautuneet ravinteet ja havaintohistorian ennätyslukemiin vielä loppukesällä kohonnut veden lämpötila loivat erinomaiset kasvuolosuhteet Planktothrix agardhii sinilevän kasvulle, mikä lisäsi syyskauden kasviplanktonbiomassaa). Ilmaston muuttumisen myötä vasta 2010-luvulla Pyhäjärvellä yleistynyt levälaji ei monesti näyttäydy vedessä muiden sinilevien kaltaisena pintakukintana vaan viihtyy syvemmissä vesikerroksissa, jolloin silmämääräinen havainnointi on hankalaa. 

Runsas ja hyvinvoiva eläinplanktonyhteisö hillitsee leväbiomassan kasvua laiduntamalla. Keväällä ja alkukesällä 2022 Pyhäjärvessä oli melko paljon kasviplanktonia syövää herbivorista eläinplanktonia mikä olikin luultavasti osasyynä alkukesän vähäiseen kasviplanktonbiomassaan. Syksyä kohti herbivorisen eläinplanktonin biomassa kuitenkin pieneni ja oli havaintohistoriaan peilaten matalalla tasolla. Vähentynyt laidunnuspaine loikin syksyllä kasviplanktonille lämmön ja vapautuneiden ravinteiden ohella edulliset kasvuolosuhteet. Kokonaiskuvassa virkistyskäyttökauden vedenlaatu pysyi kuitenkin pääasiassa hyvänä.

Pyhäjärven vedenpinnan korkeus pysyi koko vuoden 2022 säännöstelyrajojen sisällä, vaikka kävikin keväällä 2022 aivan säännöstelyn ylärajalla. Helteinen kesä ja vähäsateisen syksyn pieni tulovirtaama painoivat kuitenkin loppuvuodesta vedenkorkeuden selvästi pitkän ajankeskiarvon alapuolelle, ja vedenpinnan korkeus kääntyi nousuun vasta vuodenvaihteen lähestyessä.

Pyhäjärven pinnankorkeuden säätelystä vastaa Varsinais-Suomen ELY-keskus. Pyhäjärven ajantasaista pinnankorkeutta ja lähtövirtaamaa pääset seuraamaan täältä.

Pyhäjärven veden kokonaisklorofyllipitoisuus avovesikaudella (touko-lokakuu) vuosina 1980–2022.

Pyhäjärven vedenlaatutietoja voi hakea Suomen ympäristöviranomaisten ymparisto.fi-palvelusta:

• Pyhäjärven automaattisen mittausaseman (järvilautta) sivu
• Pyhäjärven vedenlaadun aikasarjakaavio
• Yläneenjoen vedenlaadun aikasarjakaavio.

Pyhäjärven vedenlaadun pitkäaikaisseurannan tuloksia löytyy myös Järviwikistä.

Yleistä vedenlaadusta

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen laatima opas vesistötulosten tulkintaan.